Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2024.

Ja taas uusi paikkakunta ja sukunimi ilmaantui puuhun

Hei taas, lukijani! Eihän tätä voi uskoa! Lähdin isäni äidin Hannan äidin Johannan äidin Sarajärven Annan isälinjaa taaksepäin. Sukunimien joukkoon tuli nimi Ventelä ja paikkakuntien listaan Kalajoki .  Se, jossa on ainakin ollut SaniFani - niminen kylpylä. Ja JukuJukumaa. Jälkimmäinen on nykyään Jukupark - niminen. Tässähän menee pää ihan pyörälle! En tietenkään tiedä, asuuko Kalajoella enää ketään heidän elävää jälkeläistään, joka olisi sukua minulle. Mutta jännää tämä on! Todella jännää! Kirjoitan taas myöhemmin.

Monta uutta paikannimeä - New place names

 Hei taas, rakkaat lukijani! Olen tainnut unohtaa kertoa eräästä paikkakunnasta, jonka sukupuuni mainitsee. Se on Kokemäki. Minä olen aina uskonut, ettei minulla ole sinne mitään sidettä. Olen näköjään ollut väärässä. Sinne on side, vaikkakin hyvin kaukainen. Niin kaukainen itse asiassa, että ainakaan oma sukupuuni ei tunnista sitä muuksi kuin "Sukulaiseksi".  Yleensä puuni kyllä kertoo, minkä sortin sukulaisesta on kyse, mutta tässä tapauksessa puuni ei kerro sukulaisuuden tarkkaa astetta. Ehkä se vielä selviää, kun pengon noita Matti - papan isän Juhon juuria. Mutta jännää on, se täytyy sanoa! Kun selvisi, että osa sukujuuristani johtaa Ähtäriin, olin aivan ällikällä lyöty. Eihän minulla ollut sinne mitään sidettä. Mutta näköjään olikin ja onkin. Ja nyt Kokemäki. Yllätyksiä löytyy.  En tiedä, olenko jo kertonut, että Ruoveden juureni ovat todellakin paksummat kuin olen alun perin luullut. En ihan täysin ole perillä kaikesta suvustani siellä, mutta kyllä siellä sukua on....

Kaukaista sukua - Distant relatives

Hei taas, rakkaat lukijat! Olen penkonut äitini isänisän Juhon juuria, ja saanut selville asioita, joita en tahdo millään uskoa. Nimittäin jos olen sukupuun oikein lukenut, osa äidinpuoleisista juuristani mene paikkaan nimeltä Vanaja . Se on todella kaukana etelässä. En tahdo millään uskoa, muta pakko se vaan on. Ja nimet ovat ihan tuntematomia. Toisaalta tuntuu kivalta penkoa sukupuuta, se kun kertoo, missä kaikkialla minun juureni ovat. Tosin ei se kerro niiden ihmisten tarinaa, mutta nimikin on minulle jo askel lähemmäs. Kuva tietenkin auttaisi vielä enemmän, elämäntarinasta puhumattakaan, mutta jo pelkkä nimi tekee ihmisestä todellisemman minulle. He eivät ole enää pelkkää yhtenäistä, anonyymia ihmismassaa, joka on elänyt kauan sitten. Ihmiset, joilla on nimet ja perheet, alkavat erottua joukosta ja hahmottua omiksi ryhmikseen ja linjoikseen,  Tiedän, tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta se, joka on kokenut tämän, tietää kyllä, miltä tuntuu saada tietää kaukaisista esivanhemmis...